Jalkapallokoulu on kesän kohokohta

100 iloista jalkapalloilijaa eivät voi olla väärässä. Ekenäs IF:n jalkapallokoulu on sekä nykyisten että tulevien pelaajien kesän kohokohta. Tänä kesänä osallistujia oli ennätysmäärä, yhteensä 100 nuorta pelaajaa. Ja vaikka tyttöjä on poikia vähemmän, he ovat vähintäänkin yhtä kovassa vauhdissa.

Yhteistyössä Ekenäs IF jalkapallojaosto

Löydän neljä vauhdikasta tyttöä jalkapallokoulun vanhempien lasten harjoitusryhmän harjoituksista. Emma Lindholm, Emelie Enberg, Siiri Lind ja Ada Lindh pelaavat tavallisesti 2006-07 syntyneiden tyttöjen joukkueessa, ja jalkapallokoulussa he pitävät erityisesti tavallista vauhdikkaammista treeneistä.

- Opimme enemmän tekniikkaa, Emma kertoo.
- Sekä tekniikkaa että voimaa, Emelie toteaa. Pojat tönivät aika kovaa, täällä pitää olla valppaana.
- Täällä on enemmän vauhtia, sanoo Siiri. Ja minä tarvitsen haastetta, silloin tsemppaan itse kovempaa.
- Enemmän ja hyvää puolustuspään treeniä, toteaa Ada, joka pelaa puolustajana omassa joukkueessaan.

Emma, Emelie ja Siiri ovat pelanneet yhdessä melkein seitsemän vuotta, ja Ada aloitti muutaman vuoden myöhemmin. Siiri käy koulua Hakarinteen koulussa, ja hän ei ennen jalkapalloharrastuksen aloittamista osannut ruotsia.

- Nyt hän puhuu ruotsia loistavasti, kaikki tytöt vakuuttavat yhteen ääneen.

Tänään nämä innokkaat tytöt ovat kehittäneet henkilökohtaista pallotekniikkaa sekä oppineet kikkoja itsensä motivoimiseen omatoimisissa kotiharjoituksissa.

- Joskus voi tuntua vaikealta lähteä liikkeelle mutta koskaan ei saa luovuttaa, sanoo Emma.
- Mitä enemmän harjoittelee kotona, sitä paremmin oppii liikkumaan ja pallokosketus kehittyy, Emelie lisää.

Mikä jalkapallokoulussa on parasta?

- Motivaatio kasvaa, Emelie vastaa välittömästi.
- Oma kehittyminen, Ada lisää.

Tytöt viihtyvät maalissa

Nuoremman ryhmän harjoituksissa löydän heti iloisen, nuoren tyttöjengin. Tytöt ovat syntyneet 2009-13 ja kaikki pitävät erityisesti maalissa olemisesta; tämän huomaan oitis kysyessäni missä tytöt haluaisivat ryhmäkuvan otettavan.

- Maalissa, kaikki huutavat iloisesti yhteen ääneen.

Kuvauksen jälkeen istumme alas ja puhumme jalkapalloilusta. Käy selvästi ilmi miksi tytöt pitävät maalissa olemisesta, sekä harjoituksissa että otteluissa.

- Torjuntojen jälkeen saa aina paljon kehuja, Elin toteaa. Ja pallon palauttaminen peliin on niin hauskaa.
- On hauskaa heittäytyä pallon perään, Hilda nauraa. Ja on kiva napata pallo.

Kaikki neljä tuntevat toisensa entuudestaan. Tilde Lindström ja Elin Enberg pelaavat tyttöjen 08-09 joukkueessa ja Hilda Lindholm sekä Linn Salminen pelaavat tyttöjen 10-11 joukkueessa. Kaikki haluavat panostaa jalkapalloon, vaikka harrastavat myös muita lajeja kuten voimistelua, käsipalloa ja tennistä.

Miksi tytöt ovat hyviä jalkapallossa?

- Me harjoittelemme, sanoo Linn.
- Tyttöjä ei pidä aliarvioida, sanoo Elin. Mielestäni tytöt ovat yhtä hyviä kuin pojat vaikka pojilla on kovempi veto ja he harjoittelevat enemmän tekniikkaa. Mutta myös tytöt osaavat, ja ovat monella tavalla hyviä jalkapallossa, hän lisää.

Kaikki neljä nyökkäävät.

- Tyttöpelaajat ja poikapelaajat ovat vähän niin kuin sama asia, vain hieman erilaisia, sanoo Tilde.
- Jos tytöt ja pojat harjoittelisivat samalla tavalla, tytöt voisivat jopa olla hieman parempia kuin pojat, Elin tuumaa.

Jalkapallotytöt viihtyvät maalissa, vasemmalta: Tilde Lindström, Hilda Lindholm, Linn Salminen ja Elin Enberg.

Mitä te olette oppineet jalkapallokoulussa?

- Tänään meillä oli teemana tekniikka, Elin kertoo. Meillä on uusi teema joka päivä. Maanantaina pujottelimme ja tänään ”peippasimme”.
- Ensimmäisellä kerralla se oli aika vaikeata, sanoo Hilde. Pallo tarttui kiinni ja törmäsi tavaroihin.
- Ja lopuksi pelaamme, muut toteavat.

Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että oma tekniikka on kehittynyt. Ilo uuden oppimisesta on iso. Tytöt pitävät eniten laukomisesta, maalissa olemisen lisäksi, tietysti.

Vain pelikengät puuttuvat

Suurimmalle osalle jalkapallokoulun osallistujista laji on jo entuudestaan tuttu ja he pelaavat joukkueessa. Jalkapallokoulu ei kuitenkaan ainoastaan ole tarkoitettu jo pelaaville, yhtä lailla sen on tarkoitus toimia ensimmäisenä kosketuksena lajiin. Kynnys osallistua on matala, ja vaatimuksia ei ole varusteiden eikä osaamisen suhteen. Järjestäjät kehottavat pelaajia tuomaan kaverin mukaan jalkapallokouluun.

Mathias Holm on elämänsä ensimmäisissä jalkapalloharjoituksissa. Jalkapalloa hän on aiemmin pelannut vapaa-ajalla kavereiden kanssa Gammelbodassa sekä koulussa. Hänestä jalkapallokoulu on ollut hauska ja opettavainen. Valmentajat selittävät hyvin, ja auttavat.

- Silloin tsemppaa myös enemmän, Mathias toteaa.
- Ja olen nyt paljon parempi ”peippaamaan”, hän sanoo.

Kysyn Mathiakselta, haluaisiko hän jatkossa pelata jalkapalloa joukkueessa, ja vastaus on selvä. Kaverit pelaavat P08- joukkueessa, ja siellä myös Mathias haluaisi pelata. Hän haluaa panostaa jalkapalloon, ja miesten edustusjoukkueessa olisi kiva pelata, siellä pelaavat hänen suosikkipelaajansa Zacharias Ekström ja Akseli Ollila.

Loman päätteeksi perhe ehti kotimatkalla poiketa kaupassa ostamassa säärisuojat ja muita varusteita.

- Nyt puuttuvat vain jalkapallokengät, Mathias hymyilee.

Kesätyötä jalkapallon parissa

Tänä vuonna jalkapallokoulun valmentajilla on ollut apunaan kaksi nuorta apuvalmentajaa Sofie Lindgren ja Rasmus Busk. EIF anoi OP Raaseporilta haettavaa avustusta ja pystyi tämän turvin maksamaan nuorten palkat. Avustus mahdollisti samalla kahdelle nuorelle kesätyötä suosikkiharrastuksen parissa.

Mitä te itse olette oppineet?

- Ennen kaikkea olen oppinut toimimaan lasten kanssa, ja olen saanut harjoitella isänä olemista, Rasmus hymyilee.
- Kärsivällisyyttä, sanoo Sofie. Lapset eivät aina kuuntele.
- Joskus lapset luovuttavat aika helposti, Rasmus lisää. Erityisesti nuorimmat. Joten se on tietysti haaste.

Molemmat työskentelisivät mielellään koko kesän jalkapallon parissa. Rasmus haaveilee myös valmentajakoulutuksen käymisestä, ja sitä kautta syventymistä aiheeseen. Sofie keskittyy tällä hetkellä pelaamiseen seuran naisten edustusjoukkueessa, eikä valmennusura ole hänelle ajankohtainen.

Iloiset jalkapallovalmentajat. Glada fotbollstränare. Ylärivi vasemmalta: Rasmus Busk, Severi Vielma ja Atte Wahlstedt. Alarivi vasemmalta: Simon Sid, Kati Lindholm ja Sofie Lindgren.

Jalkapallokoulu on inspiroiva yhteisö

Jalkapallokoulun valmentajat Simon Sid, Kati Lindholm, Severi Vielma ja Andreas “Atte" Wahlstedt kokoontuvat kerhotalon penkeille. On torstai ja kello on puoli kolme, toiseksi viimeinen päivä on ohi.

- Ajattelen tämän olevan perheille ja lapsille ensimmäinen kosketus jalkapalloon, ja tästä voi helposti jatkaa seuratoimintaan, sanoo Simon Sid, joka myös valmentaa seuran naisten edustusjoukkuetta.
- Ja tietysti toivon seuran puolesta, että saisimme lisää harrastajia, hän lisää.

Mikä on tärkeintä jalkapallokoulussa?

- Tämä on sosiaalista toimintaa, yhteistä iloista toimintaa jalkapallon parissa iästä riippumatta. Kesälomalaiselle hauskaa ja merkityksellistä tekemistä. Jalkapallon parissa jo oleville tämä on kehittävää ja aloittelijoille tämä antaa ensikosketuksen lajiin, Kati toteaa.
- Yhteisöllisyys on ehkä se kaikkein tärkein asia, tällä opimme tuntemaan toisemme. Tavallisista harjoituksista poiketen täällä eri ikäiset, sekä tytöt ja pojat pelaavat yhdessä. Viikon jälkeen kaikki näyttävät olevan kavereita, Atte sanoo.
- Toivottavasti he jatkossa löytävät toisensa myös vapaa-ajalla, Kati täydentää.
- On tärkeää, että lapsilla on hauskaa ja se on meistä valmentajista kiinni, Severi toteaa.
- Kokonaisuus on todella tärkeä, ja tietysti lasten pitää viihtyä. Me valmentajat annamme kaikkemme joka päivä, Simon sanoo.
- Itse en kykenisi tekemään yhtään pidempiä päiviä, tai työskentelemään koko kesän näin vauhdikkaasti, hän naurahtaa.

TEKSTI & KUVAT: Ramona Lindberg, Place2Go